Palkkalainen vai asevelvollinen

Käväisipä maksaja vaeltamassa Jukolan viestin jälleen kerran. Hieno tapahtuma kaikkinensa. Eräs vaikuttaja järjestelyjen onnistumiseen on henkilöstö- ja materiaaliapua antava Suomen suurin kuntokoulu, puolustusvoimat. Yli 1000 naisten ja 1400 miesten joukkuetta osallistui tähän maailman suurimpaan suunnistustapahtumaan; yli 14 000 tämän extreme-lajin harrastajaa. Suunnistustaitoa tosin tarvitaan turistimatkallakin ja joskus aamuyön tunteina kaupungissa maksajakin on tukeutunut maamerkkeihin.

Keskustelua yleisestä asevelvollisuudesta on käyty jo vuosia eikä loppua näy. Kun kehiin heitetään vielä liittyminen Natoon niin jopa alkavat tunteet nousta pintaan. Ruotsi lähtenee palkka-armeijaan, se heille sallittakoon, ovathan muut maat aina hoitaneet ruotsalaisten puolustuksen. Mikä on se säästö joka saavutetaan maksamalla ihmiselle palkkaa siitä että hän puolustaa omaansa. Entä sitten, jos luvataankin tuplapalkka toisen palveluksessa? Otetaanko  koti, isänmaa ja itsenäisyys käsitteet sitten käyttöön?  Yleinen asevelvollisuus on yhteisöllisyyteen kasvattamista parhaimmillaan. Samalla annetaan nuorelle myös uskoa omaan selviytymiseen. Tämä saattaa tosin joillekin ottaa  koville kun seuraa fyysisen kunnon kehittymistä vuosien saatossa. Tulos onkin todennäköisesti sitä parempi. Yleistä kansalaisvelvollisuutta pitäisikin laajentaa koskemaan myös naisia. Sopivaa ja yhteisöllisyyteen kasvattavaa tehtävää kyllä löytyy. Tasa-arvokin  sitä edellyttää.

 Kustannuksista palkka-armeijaan verrattuna en ole nähnyt pitävää vertailua.

Nato; mennäkö vai eikö mennä? Tulevalla viikolla tehdään jonkinlainen päätös valtiojohdossa. Toivon kansanedustajille tutustumista historiaan ainakin 200 viimeisen vuoden ajalta; aikaisempikaan aika ei ole pahitteeksi.   Suomalaisilla on aina ollut tahto; materiaalin kanssa on ollut ogelmia. Karttakuva on ennallaan eikä EU ole tuottanut puolustukseen kuin hitaan päätöksentekojärjestelmän. Protektionismi kasvaa kaikissa maissa, ei vähiten Venäjällä. Natoon liittymällä voisimme turvata ainakin ”työkalujen” riittävyyden. Saisimme myös huomattavan lisän uskottavuutta kansainvälisissä suhteissa.

 Menetyksenä voisi olla olla jonkinasteinen hankaloituminen kauppasuhteissa, ärhentelyn lisäksi. Henkilökohtaisten suhteiden häiriintyminen valtiojohdon tasoilla saattaisi olla myös odotettavissa. Niiden varaan ei kuitenkaan voi, eikä saa, rakentaa valtiollisen selviytymisen strategiaa. Siihen ne ovat liian epävarmoja ja lyhytaikaisia.

Venäjä tuskin haluaa hankaluuksia luoteisrajalleen; niitä on riittävästi etelässä ja Kiina on rajanaapuri. Lisäksi Venäjä tekee tiivistä yhteistyötä Naton kanssa, joten loppupäätelmänä en näe estettä liittymiseen.  

 

 

 

 

  

 

Jätä kommentti

css.php